Olimme työtehtävissä Lohjan Virkkalassa 15.8.2026. Kyseessä oli Virkkalapäivä ja siellä tapasimme tämän automallin. Kyseessä on itsellenikin tuttu automalli, kylläkin uudempana versiona. Oma ensimmäinen Toyota Corolla oli vuosimallia 1988, tässä kuitenkin kyseessä vuosimalli 1970 auto, jonka omistajan on Börje Majlander.
Toyota Corolla 1970
Toyota Corolla 1970 näyttää nykyliikenteen rinnalla lähes hämmästyttävän pieneltä, mutta omana aikanaan auto edusti aivan toisenlaista ajatusta henkilöautoilusta. Toyota rakensi Corollasta käytännöllisen perheauton, jonka piti olla edullinen hankkia, helppo käyttää ja riittävän mukava myös pidemmillä matkoilla. Vuosi 1970 oli mallille erityisen tärkeä, sillä ensimmäinen suuri sukupolvenvaihdos toi markkinoille uuden E20-sarjan ja samalla Corolla alkoi kasvaa maailmanlaajuiseksi menestystarinaksi.
Corolla oli ehtinyt olla markkinoilla vasta muutaman vuoden, mutta ensimmäinen sukupolvi oli jo osoittanut, että tavallisille perheille suunnitellulle japanilaiselle autolle löytyi valtavasti kysyntää. Toyota ei lähtenyt muuttamaan toimivaa ajatusta kokonaan, vaan toinen sukupolvi kehitti samaa reseptiä hieman suuremmaksi, mukavammaksi ja suorituskykyisemmäksi. Toyota esitteli uuden sukupolven Japanissa toukokuussa 1970, joten vuosimallin kohdalla juuri valmistusajankohta ja markkina-alue vaikuttavat siihen, millainen Corolla vastaan tulee.
Uusi Corolla kasvoi sopivasti
Toyota suurensi toisen sukupolven Corollaa maltillisesti, eikä autosta tullut yhdessä yössä raskasta tai ylellistä sedania. Japanin markkinoiden edustava sedan oli 3 945 millimetriä pitkä, 1 505 millimetriä leveä ja 1 375 millimetriä korkea, kun akseliväli oli 2 335 millimetriä. Omamassa jäi varustetasosta riippuen vain noin 730–765 kilogrammaan, joten auto oli nykyisiin henkilöautoihin verrattuna erittäin kevyt.
Kevyt rakenne vaikutti olennaisesti siihen, miltä Toyota Corolla vm. 1970 tuntui liikenteessä. Moottorin ei tarvinnut tuottaa nykyautojen lukemia, koska liikuteltavaa massaa oli vähän, renkaat olivat kapeat ja auton koko kompakti. Corolla tarjosi silti viidelle hengelle tarkoitetun matkustamon, vaikka takapenkin ja tavaratilan mittasuhteet eivät tietenkään muistuta tämän päivän perheautoa.
Ulkonäkö muuttui samalla ensimmäistä sukupolvea pehmeämmäksi. Toyota käytti korissa pyöreämpiä pintoja, mutta piti yleisilmeen helposti tunnistettavana, sillä valmistaja ei halunnut kadottaa nopeasti syntynyttä Corolla-identiteettiä. Etuovien pienet kolmioikkunat jäivät pois, ja ilmanvaihtoa kehitettiin uusilla ilmanottoaukoilla sekä kojelaudan säädettävillä suuttimilla.
Konehuoneessa oli tuttu 1,2-litrainen
Toyota aloitti toisen sukupolven Corollan pitkälti tutulla tekniikalla. Malliston tärkeä moottori oli nelisylinterinen 1 166-kuutiosenttimetrinen 3K-bensiinimoottori, jota käytettiin erilaisina versioina ja eri kaasutinratkaisuilla. Toyota tarjosi myöhemmin samaan sukupolveen myös 1,4-litraisia moottoreita, ja malliston yläpäähän ilmestyi vielä selvästi tehokkaampia 1,6-litraisia vaihtoehtoja.
Perusmallin tarkoitus ei ollut kilpailla teholukemilla, vaan Corollan vahvuus syntyi keveyden, yksinkertaisen tekniikan ja arkisen käyttökelpoisuuden yhdistelmästä. Toyota oli jo ensimmäisen Corollan yhteydessä korostanut ajatusta autosta, jonka pitäisi onnistua tasaisesti mahdollisimman monella osa-alueella eikä loistaa vain yhdessä ominaisuudessa. Toinen sukupolvi jatkoi tätä ajatusta, mutta ajettavuuteen ja matkustusmukavuuteen kiinnitettiin aiempaa enemmän huomiota.
Etupäässä käytettiin MacPherson-tyyppistä jousitusta, ja takana rakenne pysyi yksinkertaisempana. Toyota kehitti samalla jarruja tehokkaampien mallien tarpeisiin, ja levyjarruja tuli yhä useampiin versioihin. Sporttisissa malleissa käytettiin myös viisivaihteista käsivalintaista vaihteistoa aikana, jolloin neljä vaihdetta oli tavallisen pikkuauton maailmassa täysin normaali ratkaisu.
Mallisto ei jäänyt sedaniin
Toyota ymmärsi jo varhain, ettei yhtä korimallia tarjoamalla valloiteta kaikkia asiakkaita. Toisen sukupolven Corolla ilmestyi kaksi- ja neliovisena sedanina, coupéna sekä hyötykäyttöön soveltuvina van-versioina. Coupé toi muuten käytännölliseen mallistoon aivan uudenlaisen sävyn, vaikka tavalliset sedanit muodostivat edelleen Corollan perusluonteen.
Malliston laajeneminen oli tärkeä osa Corollan nousua. Ostaja pystyi valitsemaan samasta automalliperheestä yksinkertaisen käyttöauton, hieman paremmin varustellun version tai nuorekkaamman vaihtoehdon ilman, että hänen täytyi siirtyä kokonaan toiseen automerkkiin. Toyota rakensi tällä tavalla asiakasuskollisuutta aikana, jolloin japanilaisvalmistajat ottivat nopeasti suurempaa roolia kansainvälisillä automarkkinoilla.
Vuoden 1970 aikana Corolla saavutti myös merkittävän tuotannollisen rajapyykin. Corolla-nimellä valmistettujen autojen yhteenlaskettu tuotanto ylitti miljoonan kappaleen kesäkuussa 1970, eli vain muutama vuosi alkuperäisen mallin esittelyn jälkeen. Toisen sukupolven tuotanto jatkoi kasvuaan voimakkaasti, ja Toyota valmisti sitä ennen seuraavaan sukupolveen siirtymistä yli kaksi miljoonaa kappaletta.
Levin muutti kuvaa Corollasta
Toyota teki toisen sukupolven aikana myös päätöksen, jonka jäljet näkyvät merkin harrastajakulttuurissa edelleen. Corolla Levin liittyi mallistoon vuonna 1972 ja toi tavallisen perheauton yhteyteen huomattavasti vakavamman suorituskyvyn. Levin tunnettiin muun muassa TE27-mallikoodista, ja sen 1,6-litrainen 2T-G-kaksoisnokka-akselimoottori teki kevyestä Corollasta aivan toisenlaisen auton.
Levin ei siis varsinaisesti ole vuoden 1970 Corolla, vaikka se kuuluu samaan vuonna 1970 alkaneeseen E20-sukupolveen. Mallin synty kertoo silti hyvin siitä, kuinka nopeasti Corolla-perhe kehittyi ensimmäisten tuotantovuosien aikana. Arkiseksi suunniteltu automalli saattoi muutaman vuoden sisällä toimia myös pohjana autolle, joka kiinnosti moottoriurheiluväkeä ja rakensi Toyotalle sporttisempaa mainetta.
Tavallisen vuoden 1970 Corollan viehätys on nykyään kuitenkin aivan muualla kuin suorituskyvyssä. Auto näyttää aikakaudelta, jolloin ohuet kattopilarit, pienet puskurit, kapeat renkaat ja yksinkertainen kojelauta olivat tavallisia ratkaisuja. Ajokokemus syntyy mekaanisista hallintalaitteista, kevyestä korista ja tekniikasta, jonka toimintaperiaatteet pystyy näkemään ilman kannettavaa tietokonetta.
Suomessa Corolla löysi nopeasti yleisönsä
Toyota oli ehtinyt Suomeen ennen toisen sukupolven Corollaa, sillä merkin maahantuonti alkoi täällä jo vuonna 1964. Corolla sopi hyvin suomalaiseen automarkkinaan, jossa kohtuullinen hankintahinta, käyttökustannukset ja arkinen luotettavuus olivat monelle ostajalle tärkeämpiä kuin näyttävä koko tai suuri moottori. 1970-luvun alussa Corolla alkoi muuttua Suomessa japanilaisesta vaihtoehdosta suorastaan kansanautoksi.
Suomen myyntitilastojen kehitys kertoo muutoksen nopeudesta. Corolla nousi Suomen myydyimmäksi automalliksi ensimmäisen kerran vuonna 1973, eli vain muutama vuosi toisen sukupolven saapumisen jälkeen. Toyota puolestaan nousi Suomessa vahvaan asemaan aikana, jolloin japanilaisten autojen määrä Euroopan teillä kasvoi muutenkin vauhdilla.
Vanha Corolla herättää Suomessa siksi helposti tunnistamisen tunteen, vaikka juuri vuoden 1970 yksilöitä näkee liikenteessä enää harvoin. Monelle E20-sukupolven muoto kuuluu vanhoihin katukuviin, sukulaisten autotarinoihin tai aikaan, jolloin Toyotasta tuli osa tavallista suomalaista autoilua. Harrasteautona alkuvuosien Corolla on samalla selvästi erilainen kuin myöhempien vuosikymmenten erittäin tutut etuvetoiset Corolla-sukupolvet.
Yksinkertaisuus on nykyään vahvuus
Toyota Corolla 1970 kiinnostaa harrasteautona juuri siksi, ettei siinä ole liikaa mitään. Moottoritila on selkeä, elektroniikkaa on vähän ja auton perusrakenne on ymmärrettävissä ilman valmistajan diagnostiikkajärjestelmiä. Yksinkertainen rakenne ei silti tarkoita automaattisesti helppoa entisöintiä, sillä yli puoli vuosisataa vanhan auton suurimmat ongelmat löytyvät usein pellistä, puuttuvista yksityiskohdista ja aikaisempien omistajien tekemistä muutoksista.
Ruoste ratkaisee monessa yksilössä enemmän kuin moottorin käyntiääni. Korjauspeltien tekeminen, listojen etsiminen ja alkuperäisten sisustan osien metsästäminen voi vaatia huomattavasti enemmän työtä kuin mekaanisesti yksinkertaisen moottorin kunnostaminen. Hyvin säilynyt ja mahdollisimman täydellinen auto on siksi usein kiinnostavampi lähtökohta kuin halpa projekti, josta puuttuu puolet vaikeasti löydettävistä osista.
Vanhaa Corollaa katsovan kannattaa kiinnittää huomiota ainakin näihin asioihin:
- Tarkista helmat, pohja, pyöränkaaret, jousituksen kiinnityskohdat ja muut ruosteelle alttiit rakenteet erityisen huolellisesti.
- Selvitä auton tarkka mallikoodi, valmistusajankohta ja moottoriversio, sillä vuoden 1970 ympärillä ensimmäinen ja toinen Corolla-sukupolvi kohtaavat.
- Tutki alkuperäisten listojen, merkkien, valojen, sisustan osien ja mittariston kunto ennen ostopäätöstä.
- Koeaja vaihteisto, ohjaus, jarrut ja alusta, sillä vuosikymmenten aikana kuluneet nivelet ja kumiosat muuttavat ajotuntumaa huomattavasti.
- Tarkista rekisteri- ja historiatiedot sekä aikaisemmat muutokset, jos auton arvo perustuu osittain alkuperäisyyteen.
Pieni auto kertoo suuresta ajasta
Vuoden 1970 Corolla osui kiinnostavaan kohtaan autohistoriaa. Japanin talous kasvoi nopeasti, uusia moottoriteitä rakennettiin ja yhä useampi tavallinen kotitalous pystyi ensimmäistä kertaa ajattelemaan oman auton hankkimista realistisena tavoitteena. Toyota suunnitteli Corollan juuri tähän maailmaan, eikä auton tarvinnut olla ylellinen tehdäkseen omistamisesta houkuttelevaa.
Toinen sukupolvi kertoo samalla Toyotan tavasta kehittää menestynyttä tuotetta varovaisesti mutta jatkuvasti. Kori kasvoi, matkustamo parani, moottorivalikoima laajeni ja urheilulliset versiot ilmestyivät mukaan, mutta perusidea pysyi helposti tunnistettavana. Corolla säilyi kohtuuhintaisena kompaktina autona, jolla pystyi ajamaan töihin maanantaina ja pidemmän perhematkan viikonloppuna.
Toyota Corolla vm. 1970 ei nykyään häikäise numeroillaan, eikä sen tarvitsekaan. Auto painaa reilusti alle tonnin, sen perusmoottori on vain hieman yli litrainen ja varustelu näyttää tämän päivän näkökulmasta pelkistetyltä. Juuri nuo ominaisuudet tekevät siitä kiinnostavan aikakapselin, sillä ratin takana auton historia ei tunnu vain vuosiluvulta rekisteriotteessa.
Tietolähteet
Toyota Motor Corporationin 75-vuotishistorian Corolla-tietokanta kertoo toisen sukupolven julkaisupäiväksi 6. toukokuuta 1970 ja antaa edustavalle sedanille muun muassa 3 945 millimetrin pituuden, 1 505 millimetrin leveyden, 2 335 millimetrin akselivälin sekä 1 166 cm³ moottorin. Samassa aineistossa kuvataan myös E20-sukupolven korimallit, moottorivalikoiman myöhempi laajeneminen ja Corollan nimen alkuperä.
Toyota Motor Corporationin Corolla-sukupolvien historiikki käsittelee toisen sukupolven suurempaa sisätilaa, 1,2-litraista 3K-moottoria, 1,4-litraista vaihtoehtoa sekä myöhemmin syntyneitä Levin- ja Trueno-versioita. Toyota liittää vuoden 1970 Corollan myös Japanin nopean talouskasvun ja autoistumisen aikakauteen.
Toyota UK laaja E20-sukupolven historiikki käsittelee mallin kehitystyötä, korimallien laajenemista, moottoreita, jousitusta, jarruja, 45 litran polttoainesäiliötä ja myöhempää Corolla Levin -mallia. Lähteen mukaan toisen sukupolven Corollaa valmistettiin ennen kolmannen sukupolven vaihtumista kaikkiaan 2 406 860 kappaletta.
Toyota Finlandin historiatietojen mukaan Toyotan maahantuonti Suomeen alkoi vuonna 1964 ja Corolla nousi Suomen myydyimmäksi automalliksi ensimmäisen kerran vuonna 1973. Ylen Toyota Suomessa -historiikki vahvistaa saman kehityksen ja kuvaa Corollan merkitystä Toyotan nopeassa nousussa Suomen markkinoilla.