Samaisessa tapahtumassa, missä toimittajamme törmäsi Toyota Corolla 1970 mallin kanssa, eli Virkkalapäivä 2026, oli paikalla muitakin Virkkalan Autohistoriallisen seuran jäsenten autoja, kuten myös tässä esillä olevan vuotta vanhempi Isuzu Bellet.
Isuzu Bellett oli vuonna 1969 jo kokenut automalli, mutta juuri tuolloin sen tarina sai yhden kiinnostavimmista käänteistään. Japanilainen takavetoinen henkilöauto oli ehtinyt rakentaa mainetta ketteränä ja hieman tavallisuudesta poikkeavana vaihtoehtona, ja loppuvuodesta esitelty 1600 GT-R vei ajatuksen huomattavasti pidemmälle. Isuzu yhdisti pieneen Bellettiin tehokkaan kaksinokka-akselisen moottorin, kilpailutoiminnasta saatua kokemusta ja tarkoituksellisen sporttisen ulkoasun, mikä teki autosta yhden aikakautensa erikoisimmista japanilaisista suorituskykymalleista.
Bellettin nimi kirjoitetaan toisinaan muodossa Bellet, mutta Isuzun käyttämä virallinen mallinimi on Bellett. Malli jäi myöhemmin huomattavasti tunnetumpien japanilaisten urheiluautojen varjoon, vaikka sen historia ulottuu aikaan, jolloin Japanin autoteollisuus haki vielä paikkaansa kansainvälisillä markkinoilla. Vuoden 1969 Bellett kertoo samalla ajasta, jolloin pieni valmistaja pystyi rakentamaan auton, jossa arkisen perusmallin ja kilpa-auton välinen raja muuttui yllättävän ohueksi.
Bellett oli jo tuttu näky
Isuzu toi Bellettin markkinoille vuonna 1963, ja valmistaja rakensi mallista pitkän tuotantokauden aikana useita sedan-, coupé- ja urheilullisia versioita. Isuzun omien tietojen mukaan Bellett pysyi tuotannossa vuoteen 1973 saakka, joten vuoden 1969 autot sijoittuvat mallisarjan elinkaaren keskivaiheille eivätkä sen alkuun. Isuzu valmisti kaikkiaan yli 170 000 Bellettiä, joista GT-versioita syntyi runsaat 17 000 kappaletta.
Bellett GT oli tullut mukaan jo huhtikuussa 1964, mikä antoi Isuzulle vuosia aikaa kehittää auton urheilullista luonnetta. Perusajatus oli aikakaudelle houkutteleva, sillä suhteellisen pieneen koriin yhdistyivät takaveto, matala paino ja kuljettajaa kiinnostava tekniikka. Bellett ei yrittänyt olla ylellinen suuri matkailuauto, vaan sen vahvuus löytyi kompaktista koosta ja tavallista elävämmästä ajotuntumasta.
Vuonna 1969 japanilaiset valmistajat etenivät kuitenkin nopeasti, ja kilpailu suorituskykyisissä autoissa kiristyi. Nissan kehitti Skyline GT-R:ää, Toyota rakensi omaa urheilullista mallistoaan ja Isuzulla oli samaan aikaan tuotannossa näyttävä 117 Coupé. Bellett tarvitsi uuden kärkimallin pysyäkseen mukana tässä liikkeessä.
Kilparata muutti suunnan
Isuzu löysi Bellettille uuden suunnan moottoriurheilusta. Bellett 1600 GT-X -prototyyppi voitti vuoden 1969 Suzukan 12 tunnin kilpailun kokonaiskilpailun, ja Isuzu nostaa tämän saavutuksen esiin myös omassa historiassaan. Kilpailuauto osoitti, että kevyen Bellettin ja tehokkaamman kaksinokka-akselisen moottorin yhdistelmässä oli enemmän potentiaalia kuin tavallisessa GT-mallissa.
Menestys ei jäänyt pelkäksi näyttäväksi kilparatatempuksi. Isuzu kehitti ajatuksesta tuotantoauton, ja Bellett 1600 GT-R tuli myyntiin loppuvuodesta 1969. Mallia valmistettiin lähteestä riippuen noin 1 400 kappaletta marraskuun 1969 ja kesäkuun 1973 välisenä aikana, joten kyse ei koskaan ollut suurten tuotantomäärien autosta.
GT-R-kirjainyhdistelmä kuulostaa nykyisin väistämättä Nissanilta, mutta 1960-luvun lopun Japanissa tunnus ei ollut vielä yhden automallin lähes tavaramerkin kaltainen käsite. Bellettin tapauksessa kirjainyhdistelmä kertoi aidosti kilpailullisesta kärkimallista, eikä kyse ollut vain koristepaketista tai muutamasta lisämerkistä lokasuojissa. Isuzu toi kilpa-auton ideat hyvin lähelle tavallista kadulla ajettavaa coupéta.
Moottori teki eron
Bellett 1600 GT-R kiinnostavin osa löytyi konepellin alta. Isuzu käytti 1 584 kuutiosenttimetrin nelisylinteristä DOHC-moottoria, joka liittyi läheisesti valmistajan 117 Coupéssa käytettyyn tekniikkaan. Moottori tuotti aikakauden japanilaisen ilmoitustavan mukaan noin 120 hevosvoimaa 6 400 kierroksella minuutissa ja noin 14,5 kgm eli runsaan 140 newtonmetrin vääntömomentin 5 000 kierroksella.
Teholukema ei kuulosta nykyautojen rinnalla suurelta, mutta Bellett oli myös hyvin kevyt. GT-R painoksi ilmoitetaan noin 970 kilogrammaa, joten 120 hevosvoimaa pääsi liikuttamaan autoa ilman nykyautoille tyypillisiä turvallisuus-, mukavuus- ja elektroniikkavarusteiden tuomia lisäkiloja. Tehon ja massan suhde teki autosta 1960-luvun lopulla aidosti ripeän.
Moottori käytti kahta sivuimuista Solex-kaasutinta, ja rakenne kannusti käyttämään kierroksia. Vuonna 1969 julkaistussa koeajoraportissa moottorin luonnetta kuvattiin erittäin herkäksi, ja samalla kuljettajalta vaadittiin tarkkuutta etenkin vaihteita alaspäin vaihdettaessa. GT-R ei siis yrittänyt peittää mekaanista luonnettaan, vaan auto teki kuljettamisesta näkyvän osan kokemusta.
Neljä vaihdetta riitti juuri ja juuri
Isuzu yhdisti tehokkaan moottorin nelivaihteiseen manuaalivaihteistoon. Vuoden 1969 koeajossa vaihteiston lyhyttä vaihdekeppiä ja nopeita vaihtoja kehuttiin, mutta samalla viidettä vaihdetta jäätiin kaipaamaan. Moottorin kierrosherkkä luonne olisi sopinut hyvin tiheämmin porrastetun viisivaihteisen laatikon kumppaniksi.
Bellett GT-R pystyi silti hyödyntämään neljää vaihdettaan tehokkaasti. Koeajossa toinen vaihde venyi yli 100 kilometrin tuntinopeuteen, joten ohituksissa kuljettajan ei tarvinnut jatkuvasti vaihtaa suuremmalle. Auto saavutti samassa testissä 100 kilometrin tuntinopeuden noin 11 sekunnissa, ja testaaja arvioi ihanteellisissa olosuhteissa ajan voivan painua lähelle kymmentä sekuntia.
Huippunopeudeksi ilmoitettiin noin 190 kilometriä tunnissa. Lukema oli kompaktin 1,6-litraisen japanilaisauton kohdalla vuonna 1969 vakuuttava, varsinkin kun Bellettin kori oli suunniteltu vuosia aikaisemmin eikä aerodynamiikka ollut vielä samalla tavalla kehitystyön keskipisteessä kuin myöhempinä vuosikymmeninä. Auton nopeus syntyi yksinkertaisesta yhdistelmästä: kevyt kori, kierroksia sietävä moottori ja suhteellisen suoraviivainen voimansiirto.
Ulkonäkö ei peitellyt tarkoitusta
Bellett GT-R erottui tavallisemmista sisarmalleistaan jo kaukaa. Isuzu käytti konepellissä mattamustaa pintaa, ja korin kylkiin sekä muihin yksityiskohtiin ilmestyi mustia raitoja, jotka tekivät autosta selvästi kilpailuhenkisen näköisen. Konepellin ilmanottoaukot eivät jääneet vain koristeiksi, sillä niiden tehtävänä oli myös parantaa moottoritilan ilmanvaihtoa.
Isuzu lisäsi koriin GT-R- ja DOHC-tunnuksia, joten tehokkainta versiota ei ollut tarkoitus naamioida tavalliseksi Bellettiksi. Vanteiden pelkistetty ilme ja matala coupé-kori jatkoivat samaa linjaa, ja kokonaisuus näyttää nykyisin juuri sopivan 1960-luvun lopun kilpa-autolta. Bellett ei tarvitse suurta takasiipeä tai valtavia ilmanottoaukkoja näyttääkseen nopealta.
Sisätiloissa tunnelma pysyi yhtä määrätietoisena. GT-R sai mustan sisustan, kierroslukumittarin, nahkapäällysteisen ohjauspyörän ja tavallista paremmin sivuttaistukea antavat etuistuimet. Mittaristo kertoi myös auton tavoitteista, sillä kierroslukumittari ulottui 8 000 kierrokseen ja nopeusmittarin asteikko 220 kilometriin tunnissa.
Ajettavuus oli osa viehätystä
Bellettin maine ei perustunut ainoastaan moottoriin. Auto tunnettiin kevyenä ja ketteränä takavetoisena mallina, ja GT-R alustaa jäykistettiin tehokkaamman kokonaisuuden tarpeisiin. Radiaalirenkaat kuuluivat varustukseen, ja taka-akselin lukollinen tasauspyörästö auttoi välittämään voimaa tiehen erityisesti mutkissa.
Ohjaus käytti hammastankorakennetta, mikä sopi auton kuljettajakeskeiseen luonteeseen. Vuoden 1969 koeajoraportissa GT-R kaarrekäytöstä pidettiin erittäin vakaana, vaikka jousituksen todettiin olevan selvästi napakka. Bellett ei siis muuttunut GT-R-versiona mukavuuspainotteiseksi gran turismoksi, vaikka nimessä olikin GT-kirjaimet.
Rakenteessa oli myös asioita, jotka muistuttivat auton iästä. Bellettin peruskonsepti oli vuonna 1969 jo yli kuusi vuotta vanha, ja koeajajat kiinnittivät huomiota muun muassa viidennen vaihteen puuttumiseen sekä korkeammissa nopeuksissa esiintyneisiin värinöihin. Isuzu pystyi silti tekemään vanhemmasta perusrakenteesta auton, joka tuntui moottorinsa ansiosta lähes uudelta mallilta.
Vuosi 1969 oli ratkaiseva
Vuoden 1969 Isuzu Bellett on kiinnostava jo tavallisena GTä, mutta GT-R tekee vuosimallista erityisen. Mallivuoden aikana Bellett muuttui vähitellen hyvästä pienestä sportticoupésta Isuzun moottoriurheiluhistorian symboliksi. Suzukan kilpailumenestys ja tuotanto-GT-R synty osuivat samaan vuoteen, joten tarinassa on harvinaisen selkeä yhteys radan ja maantien välillä.
Isuzu kulki samalla eri suuntaan kuin sen nykyinen mallisto antaa ymmärtää. Valmistaja tunnetaan nykyisin ennen kaikkea hyötyajoneuvoista ja dieseltekniikasta, mutta 1960- ja 1970-luvuilla sen valikoimaan kuului persoonallisia henkilöautoja. Bellett, 117 Coupé ja myöhemmin muut Isuzun henkilöautot kertovat valmistajasta, joka uskalsi tehdä pieniäkin markkinarakoja varten teknisesti kunnianhimoisia malleja.
Bellettin koko tuotantomäärä oli kohtuullisen suuri, mutta alkuperäinen GT-R jäi harvinaiseksi. Noin 1 400 auton tuotantomäärä tarkoittaa, että säilyneiden alkuperäisten yksilöiden joukko on väistämättä rajallinen yli puoli vuosisataa myöhemmin. Harvinaisuus yhdistyy vielä poikkeuksellisen kiinnostavaan historiaan, mikä selittää mallin vahvan aseman japanilaisten klassikkoautojen harrastajien keskuudessa.
Pieni auto, iso persoona
Isuzu Bellett 1969 ei näytä paperilla mahdottomalta superautolta. Autossa oli vain 1,6-litrainen nelisylinterinen moottori, nelivaihteinen vaihteisto ja mitat, jotka ovat nykyisten henkilöautojen rinnalla suorastaan sirot. GT-R-version kokonaisuus tekee numeroista kuitenkin enemmän kuin niiden summa.
Auto osui myös kiinnostavaan hetkeen japanilaisen autoteollisuuden historiassa. Valmistajat siirtyivät nopeasti pelkkien käytännöllisten perheautojen tekemisestä kohti malleja, joissa suorituskyvyllä, muotoilulla ja moottoriurheilulla rakennettiin omaa identiteettiä. Bellett 1600 GT-R kuuluu tämän murroksen varhaisiin ja nykyisin helposti unohtuviin esimerkkeihin.
Vuoden 1969 Bellettin kiinnostavimmat piirteet voi tiivistää näin:
- Bellett-mallisarja oli ollut tuotannossa vuodesta 1963, ja GT-versio oli esitelty vuonna 1964.
- Vuonna 1969 Bellett 1600 GT-X voitti Suzukan 12 tunnin kilpailun.
- Bellett 1600 GT-R tuli tuotantoon loppuvuodesta 1969 ja käytti 1 584-kuutioista DOHC-moottoria.
- GT-R teho oli noin 120 hevosvoimaa, paino noin 970 kiloa ja ilmoitettu huippunopeus noin 190 km/h.
- GT-R tuotantomääräksi arvioidaan noin 1 400 autoa vuosien 1969–1973 aikana.
- Mallin tunnusmerkkeihin kuuluivat mattamusta konepelti, mustat raidat, ilmanottoaukot ja GT-R- sekä DOHC-merkit.
Bellettin viehätys syntyy lopulta juuri siitä, ettei auto ole kaikkein ilmeisin japanilainen klassikko. Toyota 2000GT, Datsun 240Z ja Nissan Skyline GT-R ovat saaneet paljon suuremman osan historiankirjojen huomiosta, mutta Isuzun pieni coupé kulki samassa maailmassa aivan omalla tavallaan. Bellett 1600 GT-R muistuttaa siitä, että Japanin 1960-luvun autoteollisuus oli täynnä rohkeita sivupolkuja eikä vain niitä malleja, joista myöhemmin tuli maailmanlaajuisia nimiä.
Vuoden 1969 kohdalla Bellettissä yhdistyvät erityisen hienosti vanha ja uusi. Kuusi vuotta aikaisemmin syntynyt perusrakenne sai kilpailumenestyksen siivittämänä tehokkaan moottorin ja rajumman ilmeen juuri ennen kuin japanilaisten suorituskykyautojen kehitys todella kiihtyi 1970-luvulle. Isuzu Bellett 1969 jäi pieneksi palaksi tätä muutosta, mutta juuri siksi se tuntuu nykyisin tavallista kiinnostavammalta.
Lähteet ja hakukonetiedot
Isuzu Motorsin virallinen tietosivu vahvistaa Bellettin tuotantoajaksi kesäkuun 1963 ja syyskuun 1973 välisen ajan, kokonaismääräksi 170 737 autoa ja Bellett GT määräksi 17 439 kappaletta sekä GT-version julkistuspäiväksi 6. huhtikuuta 1964.
Isuzu Plazan oma historiakooste kertoo Bellett 1600 GT-X -prototyypin voittaneen vuoden 1969 Suzukan 12 tunnin kilpailun kokonaiskilpailun ja liittää saavutuksen suoraan Bellettin kilpailuhistoriaan.
Japanese Nostalgic Car käsittelee GT-X-kilpa-auton kehitystä tuotanto-GT-R ja arvioi Bellett 1600 GT-R tuotantomääräksi noin 1 400 kappaletta marraskuun 1969 ja kesäkuun 1973 välisenä aikana.
Joulukuussa 1969 julkaistuun Motor Magazine -koeajoon perustuva Kuruma Stories -arkisto antaa GT-R moottorin iskutilavuudeksi 1 584 cm³, tehoksi 120 PS, väännöksi 14,5 kgm sekä kuvaa nelivaihteista vaihteistoa, varusteita, sisustaa ja auton ajo-ominaisuuksia.
Carfolion tekninen tietokanta ilmoittaa vuoden 1969 Bellett 1600 GTR tehoksi 120 PS, painoksi noin 970 kilogrammaa ja huippunopeudeksi noin 190 km/h sekä antaa auton keskeisiä mittatietoja.